perjantai 4. helmikuuta 2011

Kuulumisia pitkästä aikaa!

Lämmin kiitokseni teille ihanista koskettavista osanotoistanne!
Aikaa on vierähtänyt blogini päivityksestä.On tapahtunut niin paljon.
Joulukuun puolessa välissä sain ikävän surullisen tiedon,pikku-poikien äiti sairastui vakavasti ja joutui saman tien sairaalaan,jossa vietti joulun/uudenvuoden.Minä mummina totta kai laitoin pojille joulun,elämän kuului olla kaikista huolimatta normaalia.Heille ei kerrottu tilanteen vakavuutta silloin,vasta vähän aikaa sitten kun vointi oli kriittinen.Viimeisen tietojen mukaan nyt tilanne vakaa.
Tällä välillä olen kahden asunnon tavarat pakannut/muuttanut,kahden viikon ajan kannoin tavaroita kakkoskerrokseen rappuja,hyvääkin siitä minulle seuras,painoni tippui tuossa ajassa 5kg:)Pahinta oli se etten pystynyt nukkumaan,aamu neljä puol viisi oli ennen kuin uni sieppasi ja sittenkin jäi neljään tuntiin unet.
Ajatukset kun saa vallan niin ei ne muuta kuin pyörii mielessä,huoli kaikkien puolesta.
Odotusta äidin tilasta ja uutinen hänen pois menosta.Kaiken keskellä työstin kaikkia näitä,välillä itkien surusta välillä kivusta,enhän ole enää nuori,kyllä kaikki veronsa ottaa.
Kun kaikki tavarani oli uudessa asunnossa,olikin päivän päästä lähtö saattamaan äiti viimeiselle matkalle.
Siskoni tuli luokseni,tarkoitus oli vähän nukkua ennen yöllä ajoon lähtöä,eihän me kumpikaan saatu unta.
Niinpä lähdimme klo:01 ajamaan pohjanmaalle,onneksi ilma ja tiet suosi meitä.Tulimme samanpäivän iltana takaisin,36 h valvoen yhteen soittoon,kyllä uni maistui sinä yönä.
Sen jälkeen on ollut tyhjä olo,tunne siitä ettei äitiä enää ole,sitä niin kuvittelee,että me kaikki olemme täällä maan päällä iäti,niin se vaan ei mene.Ikävä ja kaipuu on kova ja sattuu.
Uupumus on nyt kaiken jälkeen lyönyt voimakkaasti,kyllä välillä oli tunne myös siitä,nyt olen antanut sille vallan ja mennyt päikkärillekkin ja nukkunut pitkät yöunet ja siltikin väsymys painaa.
Kaikki tavarani ei ole vielä paikallaan,ei väliä,kyllä ne ajan kuluessa siinä paikkansa ottaa.
Toivon saavani askarteluhuoneen siihen kuntoon,että kortteilisin pitkästä aikaa,se on lepoa mielen virkistystä.

Kaikkea hyvää päiviinne!
Kaija

4 kommenttia:

  1. Voi-miten ihanaa kuulla sinusta pitkästä aikaa!
    Ymmärrän kyllä luettuani -miksi olet pysynyt pois -toivotaan että tilanne hiljalleen normalisoituu ja saat voimasi takaisin
    Voimahaleja sinulle!

    VastaaPoista
  2. Jos enkeli tulisi vastaan, sanoisin sille ainoastaan: "heippa heit ja moikka moit, kuinkas sinä tänään voit?"
    Se vastaisi: "Kiirettä pitää, muuten hyvin ihan",
    ja se leijailisi yli pihan.
    Minä heiluttaisin sille kättä, enää muuta kysymättä.
    "Kiva kun nähtiin, vie terkkuja tähtiin!"

    - Voimahalit myös minulta. Piristäköön Riitta Hämäläisen pieni runo sinua.

    VastaaPoista
  3. Oih ihana Iitu kuinka suloinen runo!

    VastaaPoista

Kommentisi antaa minulle siivet!
On aina ilo kuulla mitä sinulla on sanottavaa.
Kiitos kun kävit:)